perjantai 21. heinäkuuta 2017

Neulottukin on

Nää sukat on ollu jo pitkään melkein valmiina. Nykyisessä neuletyössä on kuitenkin tarvittu tota samaa punasta,  ja  sen riittävyys on ollu tosi täpärällä. en uskaltanu ees ton kielen vertaa käyttää sitä ennen, kun selvis riittääkö. 
Yleensä olen laittanu ton karhun tohon varteen pelkästään, mut nyt päätin laittaa tohon teräänkin yhden, niin on mukavampi neuloa. Yksvärinen on jotenkin puuduttavaa neulottavaa.  Noissa varsissa pähkäilin kans useampaan kertaan, laitanko noi kuvat sivuille, vai eteen ja taakse. Päädyin viimemainittuun, niin käyttäjäkin voi nähä ne, kun sukat on jalassa. 
Lanka on Nallea ja puikot nro 3. Silmukoita oli 14 puikollaan ja lankaa kului 100g. Sukat pitäis olla kokoa 42-43. 
Kaikenlaista kokeilevaa on myös tullu tehtyä. :)  Niistä sitten vähän myöhemmin, jos nyt saan ees onnistumaan.  Pingviineitäkin olen maalannu lisää.
Nyt on siis menossa neulontaa, askartelua, maalaamista. Kukkiakin olen hamstrannu poikkeuksellisen paljon verrattuna esim. viime kesään. 

Vartun innolla niitä kaikkia syksyllä alkavia musaohjelmia, joiden parissa voi taas neuloa oikein urakalla!

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Muutama hyvä ohje muistiin

Muistiksi itelleni laitan nää ohjeet. 
Sitruunapiirakka, jonka kuva katos, on aivan mainio herkku. Siihen ohje löytyy Emerald citystä (jossa on paljon muitakin vallan  mainioita ohjeita!)

Hyvä hyydykekakku syntyy tällä ohjeella, joka on aika isoon kakkuun:
Digestivepiparia murskattuna (käytän täysjyvä), johon laitan juoksevaa margariinia vain juuri sen verran, että seos pysyy kasassa. Olen kokeillut muitakin pipareita, mutta tää on suosikkini.  Seos painellaan voipaperilla vuoratun irtopohjavuokan pohjalle. 
Kakkuseokseen tulee 1 x vaniljarahka, 1 x vaniljatuorejuusto, 3,3dl eila kuohukermaa ja 1 x Flora vispi. 1 sulatettu valkosuklaalevy. Puolukoita sulatetaan ja laitetaan sekaan sokeria maun mukaan. Sulamisnestettä otetaan eroon ja liotetut liivatelehdet sulatetaan siihen. Jäähtyneet liivateliuokset ja suklaa sekoitetaan kermavaahtoon, johon lopuksi vielä sekoitellaan puolukat. Seos kaadetaan irtopohjavuokaan, piparimurupohjan päälle ja laitetaan jääkaappiin.
Puolukat sopi kakkuun oikein hyvin. Sain pakastimesta puolukoita vähemmäksi. Saas nähä tuleeko niitä, tai mustikoitakaan tänä vuonna ollenkaan. 

Parsakaali -feta -piirakka
pohja:
1,5dl juoksevaa margariinia,2,5dl vehnäjauhoja,1dl kaurahiutaleita,½ tl suolaa,1dl juustoraastetta.1-2 rkl kylmää vettä.
täyte:
 Feta yrtti, parsakaali (kaupan pakasteesta pussillinen), puolikas valkosipuli- ja puolikas perus Hovi tuorejuusto, kananmuna, kahvikermaa n.1,5dl
Mozzarella raastetta.

Kinkku -aurajuusto -piirakka
pohja: 
kaupan valmis suolanen piirakkapohja
täyte:

 kinkkukuutiot, aura-juustoa murennettuna, pikkutomaattia, päälle puolikas valkosipuli- ja perus Hovi, kananmuna, kahvikermaa n.1,5dl) Cheddar -juustoraastetta

Molemmat suolasetkin oli tosi hyviä, eli kannattaa tehä toistekin. Siksi laitoin ohjeet muistiin.  Lähtökohta oli vähän tyyliin "mitä sieltä kaapista löytyy". 

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Kesän ainoat ampparit

Tänä kesänä ei paljoo amppareita oo näkyny.  
Paitsi meiän pihalla! Jättimäisiä Superamppareita. Eivät onneksi oo vihasia, mut jos lähtevät lentoon, pitää varoa ainakin päätään. :)
Alkaa meiän pihalta noi kivet loppua, vaikka ollaan hiljalleen tuotu niitä ties mistä ohimennen.  

Viikonloppuna tuli käytyä Repoveden kansallispuistossakin. Mukamas lenkillä. Mukamas luonnon helmassa. :) Kaikki muutkin ihmiset oli päättäny tehä samoin! Hämmästyttiin ihan tosissaan, kun oli niin paljon ihmisiä. 

Kaunistahan siellä kyl on. Metsä on luonnontilassa. 
Polut metsässä ja järven rantaa pitkin, kiviä, juurakkoja, epätasaista maastoa. 

Reitin loppupäässä pieni käsikäyttöinen lossi.

Jippii! Onnistuin ottamaan ees 3 kuvaa, jossa ei ollu ihmisiä! Oli kyl melkonen kansainvaellus meneillään. Osa oli telttailemassakin. Hassulta tuntuu, että voi telttailla ihan ihmisiä tulvivan polun vieressä.  Onhan Repovedellä sitten pitempiäkin vaellusreittejä. Siellä ois varmaan rauhallisempaa sekä kävellä, että telttailla. 

Tänään eka työpäivä loman jälkeen ja takki on kyl aika tyhjä. Pitänee tästä lähteä unten maille, että jaksaa nousta taas uuteen aamuun. 


perjantai 7. heinäkuuta 2017

Paitatuunaus

Kesällä on aina kiva muokkailla paitoja talvella ei niikään. Mistähän se johtuu? Nyt jäi kuvaamatta ne 2 paitaa, joista tää on tehty. Yläosa on pitempihelmasesta, pitkähihaisesta trikootunikasta, joka tuntu jotenkin hankalalta. Olin ostanu sen joskus kirpparilta. Selässä oli nauhoja, jotka poistin ja korjasin pienet reiät sivusaumasta. Katkaisin helman ja hihat. 
Toinen paita oli sellanen nk. puuvillanen rimpsupaita, jota en ollu pitäny aikoihin. En tiiä miks ees olin ostanu, kun en oikein oo niin rimpsuinen ihminen. Etenkin kaula-aukko oli ärsyttävä. Otin paidasta helmaosan ja ompelin sen lyhennetyn tunikan helmaksi. 
Tässä kuvassa alaosa näyttää aika hassulta. 
Mutta tässä näkyy, että se asettuu kuitenkin ihan kivasti. Tästä tuli oikein mieleinen käyttövaate. Kaikki kokeilut ei aina onnistu, mut tätä olen pitäny jo monta kertaa. 

Pian loppuu kesäloma. Vähän surullinen tunnelma on, mut eiköhän se taas siitä lähe. 

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Kiviä, kiviä, kiviä....

Lakka loppui välillä kesken, mut nyt mulla on myös pingviiniyhdyskunta!
 Ne viihtyvät tunnetusti lähekkäin.
Leppäkertutkin ovat taas lisääntyneet.

 Meille ilmestyi 3 pensasmustikantainta, jotka piti istuttaa. Ensin en keksinyt minne istutan. Lopulta kaivoin kuopat...
... siinä vaiheessa mielikuvitus lähti vähän laukkaamaan. Muistin ammoin puretun grillin tiilet vajan seinustalla.

Tällä ei oo nyt mitään tekemistä oikean puutarhanhoidon kanssa. Toisaalta tää tuntu enempi käsityöltä ja inspiraatiolta.
Toivon, että taimet säilyy hengissä.... voi olla vähän ikävämpää kaivella niitä tuosta ylös. 😊

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Toiset kisulit

Ekat kisulit oli liian isot, joten piti tehä toiset ohuemmasta langasta.  Käänsin väritkin vastaväreiksi ja samalla kissan katseesta tuli aika pistävä. :) 
Kaaviossa oli käytetty tummaa ja vaaleaa ruutua.  Huomasin vasta kissan kohalla, että olin tehny raidan ihan oikeilla väreillä. Kissakuviossa olikin välillä pähkäilyä, kun käsissä olevat langat oli vastaväreillä kun kuviossa.  Sitten tein taas terissä oikealla tavalla värivaihtelut, että ei tarvis niin miettiä. Toi terä onkin paljon hitaampi tehä, kun toi kissakuvio. Min mielestä. 

Lanka on nyt Novitan Venlaa ja puikot kokoa 2½. Sukan kooksi jäi nyt 38, kuten oli tarkotuskin. Sukat painaa 85g. Mustaa lankaa jäi 70 (-5)g ja valkosta 50 (-5)g.  Mallihan on siis Lumi Karmitsan.

Näitä kissoja ei pelkää ainakaan Pörrö  -hamsteri. 😉

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Rauhallista lomailua

Meillä oli viikon lepoloma. Eipä lähetty mihinkään kauas, vaan Lappeenrantaan. Aluksi oli tekemistä, kun kierreltiin lähikaupungeissa ja käytiin syömässä eri paikoissa. Sitten alkoi jo vähän ahistaa, kun ei ollu "mitään" tekemistä!  Tuli nukuttua vaikka kuinka ja syötyä saman verran. Kyllä vatsa nyt kiittää.

Vähän yritettiin sentään pitää sitä syömistä kurissa lenkkeilemällä lähiympäristössä. Yhellä lenkillä poikettiin vanhalle hautausmaalle, johon on haudattu Rauhan sairaalan potilaita vuosilta -39-67 (tää oli tuorein, joka löydettiin). Tänne on haudattu myös sodan aikana sotilaita ja potilaita, joiden koti jäi rajan taa.
Hautausmaissa on aina jotain merkillistä tunnelmaa. Miten ovat eläneet ihmiset, jotka ovat sinne lopulta leposijan saaneet.
Rauhallisella lomalla ehtii vaikka katsastuttaa auton. :)  Ja läpihän se meni.

Viipurin risteilylle ei enää päästy, kun ois pitäny ennakoida passien kanssa. Käytiin kuitenkin Saimaan risteilyllä. Laiva meni läpi Mälkiän kanavasta kahteen kertaan. Oli aika häijy tunne, kun laiva laskeutu jotain 12metriä alaspäin ja oli syvällä kiviseinien välissä, ennen kun pato avattiin.

Lappeenrannassa oli taas upeita hiekkaveistoksia. Nyt aiheena suomi 200v, eli tulevaisuuden teoksia. Tässä teoksessa oli minusta viety ajatus hienosti mielikuvituksellisiin sfääreihin. Tulevaisuuden auto. En nyt muista tarkkaan, montako sataa ihmistä sisään mahtui, mutta ideana oli, että astutaan sisään tuosta portista, joka muuttaa ihmiset tuollaisiksi pieniksi, joita mahtuu sisään monta.

Imatran valtionhotellissa on myös jotain kiehtovaa. Luin esitteestä, että sinne kulki -20 -luvulla 14 junaa päivässä Pietarista! Miettikää mikä määrä ihmisiä!

Nyt koski on kuiva padon takia. Luin myös, että on ollu muodikasta tehä itsemurha kosken kuohuihin.
Minulla muistui mieleen Laila Hirvisaaren teossarja Imatrasta. Pitäisi ehkä lukea uudelleen.


Edellisen vuosituhannen alkupuolella kuljetettiin herrasväkeä hevosvaunuilla pitkin ja poikin.  Nyt en tiiä, onko nää kärrit tarpeeks hienot ollakseen hienomman väen, mut vanhat on ainakin. Kuva on paikallisten autoharrastajien ylläpitämästä automuseosta.
Tälläsiä peltilehmiä oli kuitenkin suurin osa. Tuleekin mieleen, kun menomatkalla tankattiin, niin siihen pysähtyi sellanen iäkkäämmän puoleinen rouva, joka kyseli auton merkkiä ja vuosimallia. Hän kertoi, että hänen äitinsä ajeli isolla autolla jo vuonna 1936. Museossakin tuli maininta, että mihin tää Suomen autokanta ois mennykkään, jos ei ois tullu sotia.
Oli myös valokuvia, joissa oli mm. sellanen, missä iso auto oli luisunu koskeen. Ompa tainnu olla tekemätön paikka auton omistajalle.

Tästä piti ottaa kuva vaan ihan sen takia, kun on samanlainen, mikä meillä oli kauan sitten. Se oli eka niistä kahesta autosta, johon olen ommellu penkit. Ne oli blyyshiset.

Lappeenrannasta päädyttiin Mikkeliin Old Time Run -tapahtumaan. Siellä oli jos jonkinlaista peltimasiinaa. Omistajat käyttävät autoihinsa paljon aikaa ja vaivaa saadakseen vanhoista raadoista upeita esittelyautoja. Onko tää nyt sitä miesten käsityötä. :)


Miä hiippailin välillä  miesten autojuttuja karkuun ja kävin ties miten monetta kertaa vahakabinetissa. Säpsähin monta kertaa nurkan takana patsastavia isoja vahanukkeja. Olin yksin koko kabinetissa. Tuli ihan sellanen zombieland -olo. :)


Kyllä oli mukava tulla  kotiin. Hiljalleen hiipii taas ne pienet muistettavat asiat, kotityöt, päivärytmit ja muut mieleen. Näinkin heti yöllä unta, että olen töissä ja tein kaikkea ihan pieleen, eikä aika riittäny. Onneks on vielä viikko lomaa. Pitää vaan nauttia pienistä asioista.
Kuten neulomisesta....   :)