sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Lisää kynttiläpurkkeja

Olen keränny lasipurkkeja, joissa on suht yksvärinen kansi; hillopurkit, oliivipurkit jne.
Tein lisää led -kynttiläpurkkeja, joita voi pitää paikoissa, joissa ei tavallista kynttilää voi pitää. Ei tarvii myöskään kattoa, tuliko kynttilä sammutettua, kun poistuu tilasta. 
Tykkään myös siitä, että materiaalit on kaikki jostain kierrätettyjä tai saatuja muutenkin. Kuumaliimalla vaan kiinni. 

Karkkikepit olen tehny joskus kauan sitte fimomassasta kranssiin, joka ei enää oo hyvässä kuosissa.  Sydämet olen voittanu jouluarvonnasta. Kaikissa purkeissa on pohjalla lisäksi valkoista tyynyntäytettä. Niitä led -kynttilöitä minul ei edelleenkään oo, kun en oo oikein päässy kaupoille.  

Nää on ihan kivoja pikkujuttuja itelle, viemisiksi, joululahjoiksi tms. mitä keksiikään. Aattelin, että voisin viiä töihin toimistotiloihin tälläsen. Siellä ei voi tavallista polttaa ollenkaan, eikä kukaan oo koko ajan vahtimassa. 

Ompa ihanaa, kun minul on nykyään oma askarteluhuone, jossa voi säilyttää kaikkia juttuja samassa paikassa. Keskeneräset jutut voi huoletta jättää oottamaan seuraavaa kertaa ja tehä vaikka vähän kerrallaan. Askishuoneen huono puoli on tietysti se, että mitä isompi tila, sitä enempi tavaraa, mukaanlukien sellastakin, jota ei tarvii ikinä. Lisäsi sinne kertyy myös muuta talon ylijäämäirtaimistoa hiljalleen. Toisaalta on kiva, kun joskus tarvii jotain, niin melkein aina löytyy. :)) Lapset on jo lähes kaikki muuttanu kotoa pois, niin huoneita on ihan riittämiin.

Mukavaa pyhäiltaa ja alkavaa viikkoa. Huominen näyttää minulle, mitä ens viikolla teen, vai teenkö mitään.

torstai 16. marraskuuta 2017

Jouten oloa

Tai siltä ainakin tuntuu. Sairasloma jatkuu vielä tämän viikon ainakin. Päivisin ja iltaisin olo on vähän parempi, joskin jollain lailla haparoivaa ajoittain. Aamuisin pyörittää vielä jonkin verran.  Asentohoitoa olen tehny, vaikka se tekeekin tosi huonon olon. Hierojallekin jo uskaltauduin. Tasapainon lisäksi on ne niskatkin ihan jumissa yläselkää myöten.  Päätin nyt jättää ne käsityömessutkin käymättä, kun kerran olen sairaslomalla.  Menen sitte ensvuonna.

Suoranaisesti jouten en ole ollu. Aika menee muutenkin tosi hitaasti. Huomaan olevani ihminen, joka ei osaa olla täysin paikallaan, olkoonkin, että se tekeminen ei aina olekaan mitään tarpeellista. :)   Pieniä kotijuttuja olen tehny hissukseen olon salliessa. Pihalla ja lähistöllä patsastelua lisäksi.



Vähän jouluaskarteluakin on tullu tehtyä. Löysin nää lasit kerran tavaranvaihtopäiviltä. Nauhaa ja pikkukoriste päälle ja sisälle hieman vanua. Ledikynttilän meinasin laittaa sisään. Nyt on vain yksi (kuultaa vasemmanpuoleisessa), kun en pääse vielä ostamaan lisää. 


Mies tekee yhessä huoneessa remonttia ja meillä on siirrelty tavaroita mihin sattuu. Löysin äitini lapsena käyttämän kansallispuvunkin yhestä lootasta. Olen sen joskus säästäny, mut kukaan ei oo käyttäny, eikä se oo kenellekään ees mahtunu.  Pesin ja siistin sen ja pistin Torille myyntiin.  Tää on Mouhijärven puku. Roikkuu nyt vähän oudosti tossa, kun on vaan henkareissa.  Yllättävän hyvänä säilyny kymmeniä vuosia.  Helmi Vuorelman tuotoksia. 


Tunnustan kaivaneeni jo neuleenkin esiin... pari kerrosta kerrallaan olen uskaltautunu neulomaan. Ehkä siitä vielä joskus valmista tulee. Yhet sukat ehin tehä jo loppuun ennen tätä harmitusta. Ne pitäis vaan päätellä.  Joudun tyhjentämään vielä pari hyllyä olkkaristakin ja löysin hyllyn perältä käsittämättömän määrän ufoutuneita sukkia!  Voi kun sais joskus nekin valmiiksi.  Suurin vaikeus on keskeneräsen työn kaivaminen esiin yhtä aikaa motivaation kanssa. :)

maanantai 13. marraskuuta 2017

Pakollinen neulontatauko

Viikonloppuna oltiin porukalla syömässä ihanan idyllisessä paikassa. Siellä bongasin näitä. Aika söpöjä minusta. 
Juhlittiin kultahääpäivää, syntymäpäivää ja isänpäivää. 

Seuraavana päivänä alko hurja huimetus. Neulomiset on nyt katkolla ja pitää vaan sinnitellä että saa maiseman kohilleen. Pihalla välillä haukkaamassa happea ja herättämässä ihmetystä naapureissa. Ympäriinsä tallustellessa näkee ihmeellisiä asioita. Esim. tammen rungossa.


Tää lämäre pitäis varmaan laittaa suoraan pannulle. ;)  

Uskaltauduin eilen laittaaaan jouluvaloihin virran.  Patjanjouset saa toimia nyt näin.  Eipä ne kyl näin valosassa oikein näy. 

Muutama pihakoriste vielä kesästä jälellä. Suurimman osan olen laittanu jo rappujen alle oottelemaan ens kesää. 

Kyl on kauheet vierotusoireet, kun ei voi neuloa.  Oma diagnoosini on, että huimetus lähtee niskajumista. Lääkärin mielestä asentohuimausta. Sain kuvallisen ohjeistuksen asentohoidosta, jota katellessa pahoinvointi jo alkaa.   Sain myös lääkkeitä, kun pyysin. 
Voi elämän kevät sentään. Toivottavasti olo helpottuu nopeasti. Oisin halunnu lähtee viikonloppuna kässämessuillekin Tampereelle. 

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Tyttöjen sukkia

Sain 3 kerää Pallas Teetee lankaa, joka taitaa olla mulle aika uus kokeilu. En ainakaan muista, että oisin siitä mitään tehny aiemmin. Se tuntu mukavalta käteen. Katoin nyt vasta kunnolla tota vyötettä ja vähän yllätyin, kun siinä mainitaan olevan 80% villaa ja vain 20% polyamidia. Tuntumasta päätellen ois voinu olla toisin päin, tai ei ollenkaan villaa. No. Ihmeiden aika ei oo ohi. Se on sitte eri juttu mitä villaa siellä Turkissa on käytetty. 😊

Tosta määrästä sain tehtyä 3 pientä sukkaparia koossa 24-26. Alotussilmukoita oli kaikissa 11/puikko. Kokonaiskulutus oli 125g, puikot kokoa 3. Aika haastavaa oli saada värit sukkaparissa ees kuta kuinkin kohilleen, mut olen aika tyytyväinen lopputulokseen. Näköjään oma sietokyky ei anna periks tehä miten sattuu, vaikka sillä ois tuskin ollu mitään väliä.


Olipa ihana työpäivä tossa muutama päivä sitte, kun sain heti alkajaisiksi kukkia työkavereilta! Se oli ihan täydellinen yllätys!   Mukava sellanen tietysti. Näin kivassa työyhteisössä on hyvä olla. :)

torstai 2. marraskuuta 2017

Kaikenlaisia eläimiä

Kuulin tuttavalta paikallisen eläisuojeluyhdistyksen tungoksesta. Etenkin kissoja on otettu talteen suuria määriä ja pentujakin useita kymmeniä.  Yhdistys toimii tosi pienellä budjetilla ja kaikenlaiset lahjoitukset otetaan ilolla vastaan. Pyyntönä olikin jotain käsityöpuolta, jota voi myydä markkinoilla.

Olen viime vuosina antanu aina loppuvuodesta kertyneitä käsitöitä seurakunnan diakonia- tai lähetystyöhön. Tänä vuonna päätin antaa pussillisen "kissoille".  En tiiä pitävätkö kissat niitä, mut toivottavasti saavat niistä jotain muuta hyötyä. :)

Uutta valmistunutta on taas yhet karhut, jotka tällä kertaa miesten mallia, jos näissä nyt jotain mallia voi erotella. :) Naurattaa oikeastaan toi pohjan tassu, kun tein nyt erilaisen ja se muistuttaa enemmän kissantassua. :)
Lankaa kulu 110g, puikot nro 3. Silmukoita aluksi  15/puikko ja lisäsin 2 silmukkaa resorin jälkeen (yht 62s).  Jalkapohjassa silmukoita 14/puikko ja päällä 16+15. Leveämpään jalkaan voisi olla vähän enemmän (tämä muistiksi itselleni).  Sukat on kokoa 43.

Muutakin mukavaa on tapahtunut. Ollaan muutaman kerran soiteltu kahestaan tuttavan kanssa, eli yhdistelmällä piano ja huilu. Eilen pitkästä aikaa soiteltiin ja mietittiin huvikseen, mihin lähetään "keikalle".  Päädyttiinkin sitte soittamaan paikallisen vanhusten palvelutalon johtajalle, josko sais tulla. Oli ensin vähän ihmeissään ja kyseli hintaa, mut innostui kun kuuli, että ei maksakaan mitään.  Hoitolaitosten budjettiin onkaan tuskin laitettu mitään yllättäviä esiintyjäkuluja. :) 
No joo. Mut vapaaehtoispohjalta oli tarkotus mennä soittelemaan.  Katotaan nyt ensin miten menee ja tehään sitte vasta se meiän kiertue. :D


keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Muuta puuhastelua

Kellojenkääntö anto mulle monta tuntia lisäaikaa vuorokauteen. Niin ainakin tuntuu. Tai tuntui. En tiiä miten pitkään jatkuu. :) Yhtenä aamuna heräsin puol 7 eikä nukuttanu ollenkaan. Lopulta nousin ylös, keitin kahvit ja luin päivän lehen. Seuraavana päivänä oli tulossa vieraita, joten leipomista ainakin oli ohjelmassa. Ei ollu jääkaapissa riittäästi tarpeita, joten ensin miettimään mitä teen ja sitte kauppaan. Leivoin sitte 2 suolasta piirakkaa, kuivankakun, tuorejuustokakun. Samalla pesin pyykkiä. Lisäksi imuroin, pesin veskin ja laitoin viikon tallennukset digiboxille ja kävin suihkussa. Söinkin vielä yhessä välissä. Sit katoin kelloa ja totesin että hupsista! Vielä puoltoista tuntia aikaa ennen iltavuoroon lähtöä! Olipa hämmentävää. Keitin vielä kahvit ja katoin telkkua neuleen parissa. :) 


Kokeilin kantarellipiirakkaa naapurin ohjeen mukaan ja olikin oikein hyvä ohje.
Pohjaan maitorahkaa 125g, margariinia (tai voita) 125g, 3½-4 dl gluteenitonta kaurajauhoa, 1tl leivinjauhetta.
Täytteeseen 1L tuoreita sieniä (mul oli pakkasesta paistettuja kantarelleja  epämääränen määrä) , kuullotettuja sipuli ja purjosipuli.  Jäähtyneeseen seokseen150g juustoraastetta, 2dl kermaa, 2 kananmunaa, . Mausteeksi timjamia, suolaa, mustapippuria. 
Tein tupla-annoksen pohjataikinaa ja toiseen piirakkaan laitoin täytteeksi 2 kananmunaa, noin 1dl kermaa, ruohosipulituorejuusto. Fetajuustopaloja ja tomaattia. 

Herkkukakku on kuivakakku, joka onnistuu aina ja sopii reiluunkin vuokaan.  Ohjeen olen jo aiemmin kirjannu tänne.

Tuorejuustokakut on min mielestä ihanimpia kakkuja ja helpoimpia tehä, kun tehään jo edellisenä päivänä. Siksi taas tässä yks yritelmä. Puolukkatuorejuustokakku. Käytän melkein aina Digestive -pipareita murskattuna ja hiukan juoksevaa margariinia. Just niin paljo, että seos pysyy jollain lailla kasassa. Olen kokeillu muitakin pipareita, mut aina palaan tähän. 
Täytteessä on 2 x Flora vispi, vaniljanmakuinen rahka, maustamaton tuorejuusto. Liivatelehtiä x 7, jotka olen liottamisen jälkeen sulattanu puolukoiden sulamisnesteeseen. Lisäksi pakkasesta otettuja, sulahtaneita puolukoita, joihin voi maun mukaan laittaa sokeria.  
Puolukat sopii tähän hyvin, eikä lopputulos oo liian makea. 

Ja hyvältä maistui kaikki. :)

lauantai 28. lokakuuta 2017

Naisellisemmat karhut ja panhuilu

Voiko karhusukka olla naisellinen? En osaa sanoa. mut ainakin yritin. 😃
Oikealla päälipuoli ja vasemmalla pohja. Kokeilin tota tassunjälkeä ekaa kertaa.  Sukkien koko on 36, enkä oikein osannu hahmottaa, miten pitkälle kuvio ulottuu. Niinpä tulin alottaneeks sen vähän turhan aikasin. Ois voinu olla vähän lähempänä kärkee. Koko sukan terä näyttää aika isolta ja leveältä. Se johtuu osin myös siitä, että varsi on niin kapea resorin takia. Varren takaosan tein kokonaan resoria. Sukan varren reuna on nk valepalmikkoa.  Lankaa näihin meni 80g Nallea, puikot kokoa 3. 


Mut kattokaas tätä!! Oon haaveillu jo pitkään panhuilusta ja nyt olen saanu sen hankittua. En halunnu mitään ihan pilipalia (sellanen jo koristeena löytyy), enkä toisaalta liian kallistakaan. Tilasin tän musanettikaupasta ja olen ihan tyytyväinen. Muutama biisi menee jo . Yllättävää, miten helppo lopulta on puhaltaa just oikeasta kohasta.  Pientä treeniä vaatii kuitenkin jos aikoo enempi soitella. Sama puhallustekniikka kuitenkin kun huiluunkin, eli siinä ei oo ongelmaa. 


maanantai 23. lokakuuta 2017

Joulusukat

Kattelin lankavarastoani ja päätin ottaa valkosen ja punasen käyttöön. Koska en keksiny tähän neulehätään muutakaan, tein taas sukat. 😀

Lanka on 7 -veikkaa ja sitä kulu 235g, puikot nro 3½. Alotussilmukoita 15, lisäys resorin jälkeen 1s/puikko. Kavennukset nilkkaa kohti 1/puikko. Osakuvioita olen ottanu Novitan lehestä. osan "hatusta".  En tiiä kummat on paremmat; noi sokeat porot tuolla ylälaidassa vai toi näkevä poro tuola alhaalla.  Kaunein kohta on min mielestä noi sydämet, joiden kanssa laskupää ei meinannu toimia ollenkaan. :)
Pukinkonttiin menevät. 

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Maastosukat wanted

Ei oo mitään itua alkaa jäljitellä maastokuviota kirjoneuleena, kun on valmiina lankoja, joiden väritys on jo valmiiksi sopiva.  Tällänen lanka on esim. Nalle Taika.
Lankaa kului 65g. Puikot kokoa 3. Silmukoita alussa 12/ puikko, jalan päällä 12 + 11 + 11 + 12. Sukan päällä kulkee 12 silmukan resori, jossa kaikki oikeat silmukat on neulottu takareunasta kiertäen.  Sukat on jalkaan, jonka koko on 30. Sukan pohja 20cm. Varsi kantapohjasta ylös on 25cm. 
Pienen pojan toiveessa on haettu vähän tätä samaa toteutusta, kun isompienkin "poikien". (linkki vanhaan blogiini). 


Nyt ei oo mitään neulottavaa. Tää on käsittämätön tyhjä hetki.  Usein on ollu tunne, että kun saan tän työn valmiiksi, niin teen useista vaihtoehdoista ees jonkun.  Nyt kun vois alottaa, ei tiiä mihin tarttuis.  No joo. Ufojakin olis...  Mut ois kiva alottaa jotain uuttakin. 😉 Nyt täytyy vaan oottaa inspiraatiota. Joku isompi neuletyökin ois kiva, mut meil ei kai kukaan käytä sellasia. En ees ite, kun tosi harvoin. Meil on kaikil sellaset "kipeäpaidat", joita käytetään, jos ollaan kuumeessa ja viluisia.  Harvoin tulee  pidettyä mitään muuta neuletta, vaikka niitä kaapissa ois. Olen pistäny monta kauan kaapissa seisonutta neuletta kiertoon. 

On se vaan lähettävä miettimään!!

torstai 12. lokakuuta 2017

Lenkkeilyä ja neulontaa

Minul on ollu jo useamman vuoden tavotteena kävellä lenkkeilykävelyä 1000 kilsaa vuoden aikana.  Lenkkeilyksi lasken vain ne matkat, jolloin on ns. lenkkarit jalassa, eli mitään shoppailureissuja tms. lomamatkakävelyitä en laske. Tykkään mitata matkaa Sports Trackerilla eli puhelimen sovelluksella. Minua se käveltyjen kilsojen ja ylipäitensäkin se tehtyjen asioiden mittaaminen jollain lailla kannustaa eteenpäin. En oo koskaan ollu kovin innostunu liikunnasta, mut liikunta terveyden kannalta on toki selkeä pakote itselle. Niinpä olen valinnu ton kävelyn helpoimmaksi tavaksi toteuttaa sitä. Myös pyöräily on ollu ok, mut jostain syystä se on tänä vuonna jääny. Kaikkea ei näköjään ehi tekemään.  Tosin en oo viel kertakaan päässy tohon tuhanteen. 😊 Toissavuonna oli lähimpänä eli 805km. Viime vuos meni plörinäksi. Jossain vaiheessa vaan tulee aina sellanen hanskat -naulaan -vaihe. Tänä vuonnakin niitä on ollu, enkä taida sitä tonnia taaskaan saavuttaa, mut vanha enkka ehkä ylittyy, koska nyt on kilsoja takana jo 735. 
Hirmunen alustus seuraavaan kuvaan. 😉 Lenkkipolun varrelta löyty tällänen Suomi 100v -aiheinen koriste. Yllättävä väriläiskä syksyisessä metässä. 
Puikoilta putosi hempeät Anelmaiset ohjeen mukaan. Terässä on vähän ohjeesta poikkeavaa. Tää väriyhdistelmä sopii hyvin yhteen. 7-veikka lankaa kului 240g. Sukan koko 36. Tykkään laittaa noiden kukkien keskiöiksi aina helmen. Paksu kiinnityslanka ei meinaa mennä helmen läpi, joten olen tehny ihan ohuesta korurautalangasta "hengettömän", jolla vedän kaksinkertasen langan helmestä läpi ja kiinnitän päät sitte solmulla nurjalle. Nauha näistä vielä puuttuu sukan suusta. 


lauantai 7. lokakuuta 2017

Ontelotuubaa

Sain taas mahollisuuden tehä toiveesta toteutuksen. Piti tehä joko pipo tai kaulaliina. Löysin netistä tosi aidon näkösen tuubakuvion. Sen jälkeen aloin miettiä, miten saan kaulaliinaan kuvion niin, että toinen puoli ei jää nk nurjaksi. Muistin kuulleeni onteloneuleesta, joka aikanaan kuulosti tosi vaikealta, enkä oo alkanu sitä sen kummemmin tutkia. Mitä enemmän mietin asiaa, sitä varmemmaks kävi, että vastaus taitaa olla just se ontelotekniikka. Netistä löyty tosi helppo ohjeistus asiaan täältä. Tekniikka on oikeasti helppo, mutta vähän hidas. Silmukoita tehään tuplasti haluttu määrä ja neuloessa joka toinen silmukka edustaa sitä takapuolta. Pitää valita eka neulottu silmukka sillä värillä, jonka haluaa tulevan neulojaan päin.  Miä käytin tähän kaulaliinaan 70 alotussilmukkaa Nalle -langalla. Pitkät puikot kokoa 3 koko työn ajan, vaikka tein väliosan Miamilla (jippii sain kaikki mustan Miamin jämät käytettyä!).  Miami on paksumpaa, mutta meni ihan tasoihin Nallen kanssa, kun jatkoin typistämällä 2 Nallesilmukkaa yhteen Miamisilmukkaan. Keskivälin neuleena toisella puolella oikein nurin ja toisella pelkkää oikeaa. Itselleni vielä muistiksi, että ontelon leveys tällä silmukkamäärällä oli 18,5cm.
Täs näkyy, miten ontelotekniikalla toinen puoli on vastaväreissä, mut näyttää pintaneuleena ihan samalta kuin toinen. Reunoissa pitää tehä langanpyöräytys, tai muutoin neule jää sivuista auki ja muodostuu nk tasku. Yksi virhe minulle sattu tossa vasemmanpuoleisessa... tolla tuuballa ei kannata soitella, kun se vähän fuskaa. 😄

Kaulaliinan ptuudeksi tuli 153cm, kun kaikki varastosta löytyneet Miamit oli käytetty. Huivin paino ja langankulutus on 295g.


Tällä työllä osallistun myös Enkulin musiikkihaasteeseen. Meiän orkesterilla on tulossa konsertti tässä kuussa ja siellä esitetään myös Myrskyluodon Maija. Kyllä tuuba kuuluu oleellisesti kappaleen toteutukseen. 😊

tiistai 26. syyskuuta 2017

Kun mies saa toivoa sukkia

Pitkin syksyä olen kuullut jos jonkinlaisia sukkatoiveita. Lopulta tuli hetki, jolloin oli tartuttava toimeen. " No minkälaiset sukat nyt sitte tehään?"  "Haluaisin Mopar -sukat."
Jahas. No sehän on helppoa, edellyttäen, että ensin otetaan selvää mikä on Mopar ja miten siitä sukat tehtäisiin.  Logo löytyi. Mopar on Chrysler -autojen yhteisnimittäjä. Tavaramerkki, joka tuottaa, huoltaa ja varmaan paljo muutakin toimintaa. Se pitää sisällään automerkkejä, kuten Dodge, Chrysler, Imperial jne.
   Tein logosta ensin ruutupaperille mallin ja siitähän se sitte lähti etenemään. Kuviot piti tehä päälipistelemällä, kun eivät oikein ois muuten onnistuneet järkevästi.  Neuloin ensin sukat niin pitkälle, että kärjet jäi auki. Näin oli helpompi pistellä jalan päälle tulevat kuviot.  
  Kuviot piti toistaa 6 kertaa, joten meinas alkaa jo vähän pitkästyttämään moinen homma, kun en oo mikään huippupistelijäkään.
  Tälläset niistä nyt sitte tuli. Ei nyt mitkään täydelliset, mut erittäin hyvät kuitenkin. 😃
Sukat on tehty Nalle langasta. Langankulutus 115g ja puikot nro 3. Sukat sopii jalkaan, jonka koko on noin 40-41.

perjantai 22. syyskuuta 2017

Halpaa ja ilmaistakin

Kirppiskierros tuotti aarteita. Noita metallirannerenkaita olen aiemmin käyttäny joulukoristeissa, mut noin paksuja mulla ei oo ollu. Mielessä ois yks projekti, johon voisin tollasta käyttää. Renkaat on usein kirpparilla useiden kappaleiden könttihinnalla. Koruista voi irrotella osia, jotka sellaisenaan esim. askiskaupasta ostettuina on jo kalliimpia. Viinirypäleitä en meinannu ostaa, mut olivatkin vielä kirpparihinnasta -50%, joten lähtivät mukaan. Niistä vois tehä vaikka kranssia. Ehkä kuitenkin vasta kesällä? Eivät ehkä sovi talvikranssiin?
 
Yks ilta lenkiltä palatessa oli terassin pöydällä pussi, jossa oli nää kirjat! Päällä luki, että lukemista kiertoon, terveisin naapuri. Olipa mukava yllätys! Nää on muutenkin aika min tyyppisiä kirjoja, enkä ollu lukenu niistä vielä yhtäkään.  Lukemistoon siis ja sitten kiertoon. 

Neulehommissa on jostain syystä taas sukkaa tulossa...   Sukat on jo melkein valmiit, mut niihin tulee päälipistelyä, jota on helpompi tehä, kun sukkien kärki on vielä aukinaisena puikoilla. Kuvio on kummassakin sukassa 3 kertaa, joten se on pisteltävä yhteensä 6 kertaa. On kyllä vähän rasittavaa hommaa, eikä ees luista ihan toivomallani tavalla.  Vaan kaippa ne siitä hissukseen valmistuu nekin. 

Mukavaa viikonloppua kaikille!

maanantai 18. syyskuuta 2017

Kirja-arvostelu


Kirjan tiedot

Prinssi jolla ei ollut sydäntä
Kirjailija: Anu Kuusenoksa
Kustantaja: Scarabe Kustannus
ISBN: 978-952-7133-11-8
Tuotemuoto: Pehmeäkantinen
Sivumäärä: 544
Koko: 12 x 19
Kieli: Suomi
Julkaisuajankohta: 4.8.2017

Fantasiakirjojen ystävänä odotin mielenkiinnolla tuttavan kirjoittaman kirjan julkaisua. Yllätyksekseni  kuulin julkistamistilaisuudessa kirjoja olevan tulossa vielä useampiakin, eli tarinasta oli tulossa sarjamuotoinen.  Minusta on aivan upeaa, että joku saa aikaiseksi kirjan, etenkin, jos ei ole aikaisempaa kirjailijataustaa.  Lisäksi haluan aina kannustaa tuttaviani, jotka luovat jotain, ihan mitä tahansa.  Luovuus on aina mahtava juttu!
Aloitin kirjan lukemisen tavalliseen tapaani, eli lähinnä iltaisin ennen nukkumaanmenoa.  Tämä ei ole paras tapa päästä kiinni juoneen, kun lukuaika on kerrallaan niin lyhyt.  Juoni katkeaa useasti ja uudelleen mukaan pääseminen kestää hetken.   Minua vaivasi myös pitkään se, että kirjoittaja oli tuntemani henkilö ja tarina nivoutui jotenkin vääjäämättä tähän henkilöön, vaikka hänellä ei ollut käsittääkseni  itse tarinaan mitään yhteyttä.  Mietin, että mitähän se henkilö on tässä kohtaa ajatellut ja miltähän on tuntunut kirjoittaa juuri tätä kohtaa. Loppua kohti pääsin irti tästä ja itse tarina vei mukanaan.
  Tarina kertoo Aurora nimisen tytön kasvusta nuoresta aikuisuuteen.  Alku on omalla tavallaan jotenkin mieleenpainuva ja menee hetki tajuta sanan ”hirviö” tarkoitus.  Sana onkin moniselitteinen. Kertomuksen edetessä  löytyy selitys sekä tarinasta, että lukijan omasta mielikuvituksesta.  Sijainnin kuvaus tuntuu todelta, oman kotimaan paikalta.  Sen sijaan  suomalaistytön ja vampyyrin rinnakkaiselämä tuntuu jotenkin epätodennäköiseltä. Tässä kohtaa olisin kaivannut muutenkin laajempaa kuvausta Auroran lapsuuden tapahtumista ja kasvuvuosista uudessa elämäntilanteessaan. Aikuisuus tuli jotenkin liian nopeasti.
  Auroran kulkeutuessa maailmalle vampyyrien liittyminen tarinaan tuntuu todemmalta ja syy lähtöönkin on selkeä. Matkaa olisi ehkä voinut kuvailla laajemminkin, samoin muiden vampyyreiden kohtaamista.
  Tarinan päähenkilön todellisuus tuntuu vaikealta käsittää. Syynä voi olla se, että aiemmin lukemieni tarinoiden henkilöt ovat aina sijoittuneet joko muualle maailmaan, tai kuvitteelliseen maailmaan.  Onko Suomessa vampyyreita?  Vaikea uskoa. Toisaalta jossain päin maailmankaikkeutta voi olla, vai mitä?
Kertomus tuo tullessaan vampyyrien maailman sääntöjä ja tapoja, jotka vakiintuvat tarinan edetessä.  Vampyyreissa on ”pahiksia” ja ”hyviksiä”, vaikka vampyyreiden jo itsessään katsotaan olevan ”pahiksia”. Nämä verilinjat eivät mässäile ihmisverellä loputtomiin, vaan syövät sivistyneesti vain tarpeeseen.   Vampyyrin kuulo on ihan omaa luokkaansa, yritetään kohteliaisuudesta  olla kuuntelematta toisten elämää, vaikka asutaan lähekkäin. Verilinjojen  ja jälkeläisten ”hoitaminen”   tapahtuu mielenhallinnalla hyvinkin tarkasti.  Totteleminen ylempää kohtaan on ehdotonta, vaikka käskyt olisivatkin epämieluisia. Vampyyrillakin on tunteet. Toisen lajitoverin kuolema  tuottaa surua, kun taas elämän hyvät asiat ilahduttavat; voi esim. leikitellä uusilla vaatteilla ja kengillä.
  Päänvaivaa yhteisössä tuottaa  Judas –niminen vampyyri, jolla ei ole mitään verisiteitä. Kukaan ei voi ohjailla häntä, vaan hän päättää itse tekemisistään. Hänen voimansakin tuntuvat olevan erittäin suuret. Toiset eivät oikein tiedä miten suhtautua häneen.  Judas itse harhailee mielensä syövereissä yrittäen päästä selvyyteen omasta minäkuvastaan.  Kirjan lopussa asiaan saadaan selitys.  Judaksen elämä ja sen käänteet alkavat loksahdella paikoilleen, mukaan lukien Judaksen kiintymys Auroraan.
 Kirjan henkilöitä kuvataan tarinan ulkopuolelta yksittäisinä henkilöhahmoina. Näin kirjailija on saanut kertomukseen laajuutta ja hahmoja on helpompi ymmärtää.  Vuosisatoja vanha vampyyri on nähnyt jos jonkinlaista elämää. Oman ihmishahmon historia kummittelee tavoissa ja ajatusmaailmassa, vaikka nyky-yhteiskunta onkin aivan erilainen. Yksi sivuhahmoista jäi jostain syystä itselleni mieleen, Manolo,  uhrautuvainen, tottelevainen ja jopa empaattinen vampyyrimies.

Suosittelen kirjaa muillekin, jotka etsivät aina uudenlaisia fantasiakertomuksia.  Jään mielenkiinnolla odottamaan tarinaan jatkoa. 

perjantai 15. syyskuuta 2017

Pinkelmäiset

Aiemmin oli vihreät Vihermäiset ja nyt on vaaleenpunaset pinkelmäiset.  Nää olen tehny osin Anelmaisohjeesta, osin kuvasta ja osin päästäni. 
 
Nää on taasen 7 -veikkaa, jota kulu 295g nelosen puikoilla. Alotussilmukoita oli 17/ puikko.
Resorin jälkeen lisäsin joka puikolla 2 silmukkaa.  Näitä lisäsilmukoita sitte kaventelin nilkkaa kohti niin, että ennen kukkaraitaa oli 15s/ puikko ja sen jälkeen 14/puikko. Jalkaterässä ohjeenmukasesti 13/puikko.  Näihinkin on tehty nauhakuja valmiiksi. 
Tykkään tosta kantapääkuvioinnista ja käytän sitä usein muissakin sukissa.  Kantapäätä teen harvemmin just niinku ohjeessa. Kerään silmukoita kantapään jälkeen niin paljo kun näyttää tarvivan ja säädän kiilakavennukset ja värinvaihdot sitte sen mukaan. 
Sukka on tehty jalkaan, jonka koko on 40. Pituus on aika reilu.  Kukkien keskelle kiinitin taas akryylihelmen, joka kimaltelee kivasti valossa.  

Voi että on aina kiva nähä, mitä puikoilta putoaa! :) Ei sitä aina itekään tiiä, kun alottaa. :)

lauantai 9. syyskuuta 2017

Sälää

Viilenevät ilmat saa minussa aikaan sen, että käsityöt keskittyy taas pääosin neulontaan. Keskenerästen neuleiden esittely ei tuo hyvää onnea, olen huomannu. Olen monesti joutunu purkamaan tekeleet, kun eivät ookkaan hyvät. Joten ei neuleita tällä kertaa. 😊

Kirppiksellä tuli käytyä pitkästä aikaa. Mukaan tarttui jotain pientä juttua. Iso kuppi hamsteri Pörrölle tuli heti käyttöön. Tykkää kiipeillä kuppiin kaivelemaan hiekkaa. Yöpöydälle oottelemaan löyty lukemista. Yleensä ostelen kirpparilta kirjoja ja laitan ne sitte taas kiertoon.  Enkeli oli niin erilainen, kun muut kotiin kertyneet enkelit, että sekin päätyi mukaan. Noihin puisiin juttuihin olen vaan aina niin heikkona, että piti ottaa toi pieni mökkikin matkaan. En vielä tiiä, miten aion sitä käyttää. 
Anopilta sain lootan. Se on jo sinällään hyvä erilaisten juttujen säilytykseen, mut on sen sisältökin mukava. 

Kaikenlaista pientä sälää sisällä. Vähän harmittaa välillä, kun tulee hamstrattua kaikenlaista, mut toisaalta on kivaa, kun alkaa tehä jotain, niin on mistä ottaa.  Asioita voi käyttää niin monella tavalla muutenkin, kun mitä oikeesti olis tarkotus. Anoppi teki aikanaan niitä sukkahousukukkia ja nää jäi jälelle. Nyt ei oikein enää jaksa näperrellä. 

 
Nyt on jo niin syksynen keli, että oli ihan pakko jo siistiä terassilta kesäsempiä juttuja pois. Syksy on minusta aina jotenkin ankeaa aikaa, kun luonto hiipuu. Toki luonnon antimet on mukavia; puolukat, sienet jne.  Toisaalta syksy tuo mukanaan monia kesätauolla oleita juttuja, jotka on mukavia; orkesteriharjotukset alkoi, työporukan kässäklubi kokoontuu jälleen ja telkusta alkaa monta hyvää musaohjelmaa, joiden parissa neulominen sujuu sutjakasti. 😉

tiistai 5. syyskuuta 2017

Vihermäiset

No ei kun Anelmaiset. 
Mutta vihreäsävyiset sellaiset. En tykkää kauhean kirjavista sukista, eikä näissäkään oo niin montaa väriä, kuin ohjeessa. Parasta ois, jos vois mennä vaan kahella värillä. Täs mallissa on kuitenkin mukavinta se, että aina on yllätys millaset sukat tulee, kun väriä vaihtelee. Siksi näitä on kiva tehä ihan kokeiluluontosesti. 
Lanka on 7 -veljestä, jota kulu 280g, puikot nro 4. Varteen lisäsin muutaman kerroksen, ehkä jonkun 8 ylimäärästä. Sukan suuhun on tulossa vielä nauha. Mul on kotona iso lootallinen kaikenlaisia nauhoja, mut eipä ollu tietysti taas tähän sopivaa. Töihin mennessä kävin sen kuitenkin kässäkaupasta ostamassa ja järkytyin hintaa. Jos on lanka kallista, niin on kyllä tilpehööritkin. 1,5m pitsinauhaa makso 4.80e.
Sukan koko on 40. Terään lisäsin vain yhen lisäkerroksen. 
Tein toisenlaisiakin kukkia, mut ne ei oikein näyttäny kivalta näiden kanssa, joten tein sitte vaan yhenlaisia, vaikkakin erivärisiä. Kukkien keskiöksi ompelin akryylihelmen. 

Langankulutus täl langal on ihan eri luokkaa, kun ohuemmalla.  Tarkotan painoa. Kesällä tuntu, että lankaa ei kulu juur ollenkaan, kun lopputulos oli aina niin kevyttä.  Ohuempien puikkojen ja lankojen jälkeen tää oli myös tosi nopeeta neuloa. Oli ihan hassua, kun oli niin paksuntuntuset puikot käsissä ja sukan pituus koheni silmissä.

Näillä aion vielä osallistua Enkulin musiikkihaasteeseen.  Sinne voi osallistua minkälaisella työllä tahansa, kun joku yhtymäkohta musiikkiin löytyy.  Kaikki mukaan!

torstai 31. elokuuta 2017

Sieniä eri muodossa yms. (ei tosikoille)

Täs kuvas ei oo mitään ihmeellistä. Paitsi minulle. Oli pakko ottaa todiste. Min suurin kanttarellisaalis ikinä! Eli koko elämässäni! Eli koko sienestysurani aikana!  😍
Vuodesta toiseen nään tuttujen ja tuntemattomien ottamia kuvia niiden valtavista kanttarellisaaliista. Joka vuosi olen itekin lähteny innoissani ettimään, että missä niitä on??!!  Viime vuonna tuli toiseksi paras saalis, eli 10 sientä...  Kyllä vetää mielen matalaksi, kun toiset kehuu niillä ämpärillisillä, joita vain kantavat metästä kotiin. Mutta nyt! Tässä on puoli muovipussillista, mut se on mulle ihan mahoton määrä. Voi sitä tunnetta, kun lopulta löysin näinkin paljon. En tiiä pitääkö taas varttua kymmeniä vuosia, että löytyy  seuraava ennätysmäärä. 
Betonikuran vääntäminen se ei ota loppuakseen. Nää on tehty vaiheittain. Lakit on tehty muiden kertojen ylijäämäkurasta muutama kerrallaan, ennen kun ees tiesin, mitä niistä tulee. Mallina on ollu Jättis -jätskin muovikupuli.  Sienien varret on tehty vessapaperirulliin. Maalattu irtonaisina spray -maalilla ja kiinnitetty betonilla. 

Vielä on pitäny tehä pari pyyhebetonipurkkiakin.  Olen vieny niitä lahjoiksi, niin tein lisää. 

Tästä piti tulla nk  kukka-astia, eli oli tarkotus laittaa ämpäri tohon keskelle, jolloin reunoille ois vielä laitettu betonia. Kurat kuitenkin loppu kesken, enkä viittiny tehä lisää. Päädyin tekemään nk. koristelaatan painamalla lasisia ja muitakin koristekiviä pintaan. Pari "kultahippuakin" löyty. 

Ekoilla betoninkäyttökerroilla yritin tehä kumihanskojen kanssa käsiä. Laitoin ne vatiin pyyhkeen päälle vaakatasossa kämmenet ylöspäin. Ei oikein onnistunu, kun ei ollu vielä sitä liimalaastia mukana, kuten myöhemmissä  annoksissa. Valoksesta tuli niin heikko, että sormet katkeili ihan järestään hanskaa irrottaessa. Toisesta kädestä meni kaikki sormet ja toiseen jäi vain tää keskari. Meinasin heittää koko sotkun pois, mut mies sattu näkemään ja ihastu tähän käsitorsoon Toivoi sitä maalattuna autotalliin.  No. Tein sille sitte vielä jalustan ennen maalaamista, eihän se muuten ois pysyny pystyssä.  Maalia pintaan ja valmista tuli. Sinne se on nyt viety tallin hyllylle. 

Tässä vielä todiste, että chi hua hua sukkia tuli tehtyä kahet. Toiset näyttää nyt vähän harmahtavilta, kun niiden valkonen on luonnonvalkosta, kun toisissa  on ihan valkosta.  Nyt saan langankulutukseen vielä toisetkin 110g.



keskiviikko 23. elokuuta 2017

Koiruuksia sukkiin

No niin. Välillä neulontaa taas esillä.  Suomi 100v -hengessä syntyi Chi hua hua -sukat. Malli jälleen Lumi Karmitsan kirjasta.  Näitä pitäis tehä toinenkin pari, niin ois äidille ja tyttärelle.
Nää on tehty ohjeen mukasesti Nalle -langalla ja nro 3 puikoilla. Lankaa kului 110g.  Tein ennen kärkikavennuksia 8 lisäkerrosta, niin sain sukan nro 39 kokoseen jalkaan sopivaksi. Malli oli tehty 38 -jalalle.  Toi sivussa kulkeva nk nauhakuvio on minusta kivan näkönen.
Tässä pelkkä etunäkymä.   Yläreuna ei näy, mut sinne tuli nirkkoreuna, joka neulottiin yhellä kerroksella paikoilleen. Aiemmin olen tehny nirkkoreunan niin, että olen jälkeenpäin ommellu sen paikoilleen. 

Näissä sukissa ei oo ollenkaan kiilakavennuksia kantapäissä. Muutenkin kantapäät oli tosi helppo neuloa ohjekuvion mukasesti. Tässä kantapää varren  jatkeena.

Tässä kantapohja kokonaisuudessaan. 

Aluksi tein sinivalkosukkia muutamat ihan huvikseen. Nyt olen tehny ihan Suomi 100v -ajatuksella. Nää sukatkin kestää toivon mukaan vuosia. Joskus voi muistella, että se oli silloin 2017, kun nää sukat on tehty ja se oli se Suomi 100 v- juhlavuosi. :) 

Voisko joku viisaampi valaista tota lukijat -juttua.... En oikein tajua, mikä siinä on hyötynä...  Mulla on kuitenkin seuraamani blogit tossa sivupalkissa. .. toki kiva jos on lukijoita, mut  pikku lisävalaistusta asiasta kaipaisin.  Nolottaa ihan kysyä, kun on näin tietämätön..