sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Maastosukat wanted

Ei oo mitään itua alkaa jäljitellä maastokuviota kirjoneuleena, kun on valmiina lankoja, joiden väritys on jo valmiiksi sopiva.  Tällänen lanka on esim. Nalle Taika.
Lankaa kului 65g. Puikot kokoa 3. Silmukoita alussa 12/ puikko, jalan päällä 12 + 11 + 11 + 12. Sukan päällä kulkee 12 silmukan resori, jossa kaikki oikeat silmukat on neulottu takareunasta kiertäen.  Sukat on jalkaan, jonka koko on 30. Sukan pohja 20cm. Varsi kantapohjasta ylös on 25cm. 
Pienen pojan toiveessa on haettu vähän tätä samaa toteutusta, kun isompienkin "poikien". (linkki vanhaan blogiini). 


Nyt ei oo mitään neulottavaa. Tää on käsittämätön tyhjä hetki.  Usein on ollu tunne, että kun saan tän työn valmiiksi, niin teen useista vaihtoehdoista ees jonkun.  Nyt kun vois alottaa, ei tiiä mihin tarttuis.  No joo. Ufojakin olis...  Mut ois kiva alottaa jotain uuttakin. 😉 Nyt täytyy vaan oottaa inspiraatiota. Joku isompi neuletyökin ois kiva, mut meil ei kai kukaan käytä sellasia. En ees ite, kun tosi harvoin. Meil on kaikil sellaset "kipeäpaidat", joita käytetään, jos ollaan kuumeessa ja viluisia.  Harvoin tulee  pidettyä mitään muuta neuletta, vaikka niitä kaapissa ois. Olen pistäny monta kauan kaapissa seisonutta neuletta kiertoon. 

On se vaan lähettävä miettimään!!

torstai 12. lokakuuta 2017

Lenkkeilyä ja neulontaa

Minul on ollu jo useamman vuoden tavotteena kävellä lenkkeilykävelyä 1000 kilsaa vuoden aikana.  Lenkkeilyksi lasken vain ne matkat, jolloin on ns. lenkkarit jalassa, eli mitään shoppailureissuja tms. lomamatkakävelyitä en laske. Tykkään mitata matkaa Sports Trackerilla eli puhelimen sovelluksella. Minua se käveltyjen kilsojen ja ylipäitensäkin se tehtyjen asioiden mittaaminen jollain lailla kannustaa eteenpäin. En oo koskaan ollu kovin innostunu liikunnasta, mut liikunta terveyden kannalta on toki selkeä pakote itselle. Niinpä olen valinnu ton kävelyn helpoimmaksi tavaksi toteuttaa sitä. Myös pyöräily on ollu ok, mut jostain syystä se on tänä vuonna jääny. Kaikkea ei näköjään ehi tekemään.  Tosin en oo viel kertakaan päässy tohon tuhanteen. 😊 Toissavuonna oli lähimpänä eli 805km. Viime vuos meni plörinäksi. Jossain vaiheessa vaan tulee aina sellanen hanskat -naulaan -vaihe. Tänä vuonnakin niitä on ollu, enkä taida sitä tonnia taaskaan saavuttaa, mut vanha enkka ehkä ylittyy, koska nyt on kilsoja takana jo 735. 
Hirmunen alustus seuraavaan kuvaan. 😉 Lenkkipolun varrelta löyty tällänen Suomi 100v -aiheinen koriste. Yllättävä väriläiskä syksyisessä metässä. 
Puikoilta putosi hempeät Anelmaiset ohjeen mukaan. Terässä on vähän ohjeesta poikkeavaa. Tää väriyhdistelmä sopii hyvin yhteen. 7-veikka lankaa kului 240g. Sukan koko 36. Tykkään laittaa noiden kukkien keskiöiksi aina helmen. Paksu kiinnityslanka ei meinaa mennä helmen läpi, joten olen tehny ihan ohuesta korurautalangasta "hengettömän", jolla vedän kaksinkertasen langan helmestä läpi ja kiinnitän päät sitte solmulla nurjalle. Nauha näistä vielä puuttuu sukan suusta. 


lauantai 7. lokakuuta 2017

Ontelotuubaa

Sain taas mahollisuuden tehä toiveesta toteutuksen. Piti tehä joko pipo tai kaulaliina. Löysin netistä tosi aidon näkösen tuubakuvion. Sen jälkeen aloin miettiä, miten saan kaulaliinaan kuvion niin, että toinen puoli ei jää nk nurjaksi. Muistin kuulleeni onteloneuleesta, joka aikanaan kuulosti tosi vaikealta, enkä oo alkanu sitä sen kummemmin tutkia. Mitä enemmän mietin asiaa, sitä varmemmaks kävi, että vastaus taitaa olla just se ontelotekniikka. Netistä löyty tosi helppo ohjeistus asiaan täältä. Tekniikka on oikeasti helppo, mutta vähän hidas. Silmukoita tehään tuplasti haluttu määrä ja neuloessa joka toinen silmukka edustaa sitä takapuolta. Pitää valita eka neulottu silmukka sillä värillä, jonka haluaa tulevan neulojaan päin.  Miä käytin tähän kaulaliinaan 70 alotussilmukkaa Nalle -langalla. Pitkät puikot kokoa 3 koko työn ajan, vaikka tein väliosan Miamilla (jippii sain kaikki mustan Miamin jämät käytettyä!).  Miami on paksumpaa, mutta meni ihan tasoihin Nallen kanssa, kun jatkoin typistämällä 2 Nallesilmukkaa yhteen Miamisilmukkaan. Keskivälin neuleena toisella puolella oikein nurin ja toisella pelkkää oikeaa. Itselleni vielä muistiksi, että ontelon leveys tällä silmukkamäärällä oli 18,5cm.
Täs näkyy, miten ontelotekniikalla toinen puoli on vastaväreissä, mut näyttää pintaneuleena ihan samalta kuin toinen. Reunoissa pitää tehä langanpyöräytys, tai muutoin neule jää sivuista auki ja muodostuu nk tasku. Yksi virhe minulle sattu tossa vasemmanpuoleisessa... tolla tuuballa ei kannata soitella, kun se vähän fuskaa. 😄

Kaulaliinan ptuudeksi tuli 153cm, kun kaikki varastosta löytyneet Miamit oli käytetty. Huivin paino ja langankulutus on 295g.


Tällä työllä osallistun myös Enkulin musiikkihaasteeseen. Meiän orkesterilla on tulossa konsertti tässä kuussa ja siellä esitetään myös Myrskyluodon Maija. Kyllä tuuba kuuluu oleellisesti kappaleen toteutukseen. 😊

tiistai 26. syyskuuta 2017

Kun mies saa toivoa sukkia

Pitkin syksyä olen kuullut jos jonkinlaisia sukkatoiveita. Lopulta tuli hetki, jolloin oli tartuttava toimeen. " No minkälaiset sukat nyt sitte tehään?"  "Haluaisin Mopar -sukat."
Jahas. No sehän on helppoa, edellyttäen, että ensin otetaan selvää mikä on Mopar ja miten siitä sukat tehtäisiin.  Logo löytyi. Mopar on Chrysler -autojen yhteisnimittäjä. Tavaramerkki, joka tuottaa, huoltaa ja varmaan paljo muutakin toimintaa. Se pitää sisällään automerkkejä, kuten Dodge, Chrysler, Imperial jne.
   Tein logosta ensin ruutupaperille mallin ja siitähän se sitte lähti etenemään. Kuviot piti tehä päälipistelemällä, kun eivät oikein ois muuten onnistuneet järkevästi.  Neuloin ensin sukat niin pitkälle, että kärjet jäi auki. Näin oli helpompi pistellä jalan päälle tulevat kuviot.  
  Kuviot piti toistaa 6 kertaa, joten meinas alkaa jo vähän pitkästyttämään moinen homma, kun en oo mikään huippupistelijäkään.
  Tälläset niistä nyt sitte tuli. Ei nyt mitkään täydelliset, mut erittäin hyvät kuitenkin. 😃
Sukat on tehty Nalle langasta. Langankulutus 115g ja puikot nro 3. Sukat sopii jalkaan, jonka koko on noin 40-41.

perjantai 22. syyskuuta 2017

Halpaa ja ilmaistakin

Kirppiskierros tuotti aarteita. Noita metallirannerenkaita olen aiemmin käyttäny joulukoristeissa, mut noin paksuja mulla ei oo ollu. Mielessä ois yks projekti, johon voisin tollasta käyttää. Renkaat on usein kirpparilla useiden kappaleiden könttihinnalla. Koruista voi irrotella osia, jotka sellaisenaan esim. askiskaupasta ostettuina on jo kalliimpia. Viinirypäleitä en meinannu ostaa, mut olivatkin vielä kirpparihinnasta -50%, joten lähtivät mukaan. Niistä vois tehä vaikka kranssia. Ehkä kuitenkin vasta kesällä? Eivät ehkä sovi talvikranssiin?
 
Yks ilta lenkiltä palatessa oli terassin pöydällä pussi, jossa oli nää kirjat! Päällä luki, että lukemista kiertoon, terveisin naapuri. Olipa mukava yllätys! Nää on muutenkin aika min tyyppisiä kirjoja, enkä ollu lukenu niistä vielä yhtäkään.  Lukemistoon siis ja sitten kiertoon. 

Neulehommissa on jostain syystä taas sukkaa tulossa...   Sukat on jo melkein valmiit, mut niihin tulee päälipistelyä, jota on helpompi tehä, kun sukkien kärki on vielä aukinaisena puikoilla. Kuvio on kummassakin sukassa 3 kertaa, joten se on pisteltävä yhteensä 6 kertaa. On kyllä vähän rasittavaa hommaa, eikä ees luista ihan toivomallani tavalla.  Vaan kaippa ne siitä hissukseen valmistuu nekin. 

Mukavaa viikonloppua kaikille!

maanantai 18. syyskuuta 2017

Kirja-arvostelu


Kirjan tiedot

Prinssi jolla ei ollut sydäntä
Kirjailija: Anu Kuusenoksa
Kustantaja: Scarabe Kustannus
ISBN: 978-952-7133-11-8
Tuotemuoto: Pehmeäkantinen
Sivumäärä: 544
Koko: 12 x 19
Kieli: Suomi
Julkaisuajankohta: 4.8.2017

Fantasiakirjojen ystävänä odotin mielenkiinnolla tuttavan kirjoittaman kirjan julkaisua. Yllätyksekseni  kuulin julkistamistilaisuudessa kirjoja olevan tulossa vielä useampiakin, eli tarinasta oli tulossa sarjamuotoinen.  Minusta on aivan upeaa, että joku saa aikaiseksi kirjan, etenkin, jos ei ole aikaisempaa kirjailijataustaa.  Lisäksi haluan aina kannustaa tuttaviani, jotka luovat jotain, ihan mitä tahansa.  Luovuus on aina mahtava juttu!
Aloitin kirjan lukemisen tavalliseen tapaani, eli lähinnä iltaisin ennen nukkumaanmenoa.  Tämä ei ole paras tapa päästä kiinni juoneen, kun lukuaika on kerrallaan niin lyhyt.  Juoni katkeaa useasti ja uudelleen mukaan pääseminen kestää hetken.   Minua vaivasi myös pitkään se, että kirjoittaja oli tuntemani henkilö ja tarina nivoutui jotenkin vääjäämättä tähän henkilöön, vaikka hänellä ei ollut käsittääkseni  itse tarinaan mitään yhteyttä.  Mietin, että mitähän se henkilö on tässä kohtaa ajatellut ja miltähän on tuntunut kirjoittaa juuri tätä kohtaa. Loppua kohti pääsin irti tästä ja itse tarina vei mukanaan.
  Tarina kertoo Aurora nimisen tytön kasvusta nuoresta aikuisuuteen.  Alku on omalla tavallaan jotenkin mieleenpainuva ja menee hetki tajuta sanan ”hirviö” tarkoitus.  Sana onkin moniselitteinen. Kertomuksen edetessä  löytyy selitys sekä tarinasta, että lukijan omasta mielikuvituksesta.  Sijainnin kuvaus tuntuu todelta, oman kotimaan paikalta.  Sen sijaan  suomalaistytön ja vampyyrin rinnakkaiselämä tuntuu jotenkin epätodennäköiseltä. Tässä kohtaa olisin kaivannut muutenkin laajempaa kuvausta Auroran lapsuuden tapahtumista ja kasvuvuosista uudessa elämäntilanteessaan. Aikuisuus tuli jotenkin liian nopeasti.
  Auroran kulkeutuessa maailmalle vampyyrien liittyminen tarinaan tuntuu todemmalta ja syy lähtöönkin on selkeä. Matkaa olisi ehkä voinut kuvailla laajemminkin, samoin muiden vampyyreiden kohtaamista.
  Tarinan päähenkilön todellisuus tuntuu vaikealta käsittää. Syynä voi olla se, että aiemmin lukemieni tarinoiden henkilöt ovat aina sijoittuneet joko muualle maailmaan, tai kuvitteelliseen maailmaan.  Onko Suomessa vampyyreita?  Vaikea uskoa. Toisaalta jossain päin maailmankaikkeutta voi olla, vai mitä?
Kertomus tuo tullessaan vampyyrien maailman sääntöjä ja tapoja, jotka vakiintuvat tarinan edetessä.  Vampyyreissa on ”pahiksia” ja ”hyviksiä”, vaikka vampyyreiden jo itsessään katsotaan olevan ”pahiksia”. Nämä verilinjat eivät mässäile ihmisverellä loputtomiin, vaan syövät sivistyneesti vain tarpeeseen.   Vampyyrin kuulo on ihan omaa luokkaansa, yritetään kohteliaisuudesta  olla kuuntelematta toisten elämää, vaikka asutaan lähekkäin. Verilinjojen  ja jälkeläisten ”hoitaminen”   tapahtuu mielenhallinnalla hyvinkin tarkasti.  Totteleminen ylempää kohtaan on ehdotonta, vaikka käskyt olisivatkin epämieluisia. Vampyyrillakin on tunteet. Toisen lajitoverin kuolema  tuottaa surua, kun taas elämän hyvät asiat ilahduttavat; voi esim. leikitellä uusilla vaatteilla ja kengillä.
  Päänvaivaa yhteisössä tuottaa  Judas –niminen vampyyri, jolla ei ole mitään verisiteitä. Kukaan ei voi ohjailla häntä, vaan hän päättää itse tekemisistään. Hänen voimansakin tuntuvat olevan erittäin suuret. Toiset eivät oikein tiedä miten suhtautua häneen.  Judas itse harhailee mielensä syövereissä yrittäen päästä selvyyteen omasta minäkuvastaan.  Kirjan lopussa asiaan saadaan selitys.  Judaksen elämä ja sen käänteet alkavat loksahdella paikoilleen, mukaan lukien Judaksen kiintymys Auroraan.
 Kirjan henkilöitä kuvataan tarinan ulkopuolelta yksittäisinä henkilöhahmoina. Näin kirjailija on saanut kertomukseen laajuutta ja hahmoja on helpompi ymmärtää.  Vuosisatoja vanha vampyyri on nähnyt jos jonkinlaista elämää. Oman ihmishahmon historia kummittelee tavoissa ja ajatusmaailmassa, vaikka nyky-yhteiskunta onkin aivan erilainen. Yksi sivuhahmoista jäi jostain syystä itselleni mieleen, Manolo,  uhrautuvainen, tottelevainen ja jopa empaattinen vampyyrimies.

Suosittelen kirjaa muillekin, jotka etsivät aina uudenlaisia fantasiakertomuksia.  Jään mielenkiinnolla odottamaan tarinaan jatkoa. 

perjantai 15. syyskuuta 2017

Pinkelmäiset

Aiemmin oli vihreät Vihermäiset ja nyt on vaaleenpunaset pinkelmäiset.  Nää olen tehny osin Anelmaisohjeesta, osin kuvasta ja osin päästäni. 
 
Nää on taasen 7 -veikkaa, jota kulu 295g nelosen puikoilla. Alotussilmukoita oli 17/ puikko.
Resorin jälkeen lisäsin joka puikolla 2 silmukkaa.  Näitä lisäsilmukoita sitte kaventelin nilkkaa kohti niin, että ennen kukkaraitaa oli 15s/ puikko ja sen jälkeen 14/puikko. Jalkaterässä ohjeenmukasesti 13/puikko.  Näihinkin on tehty nauhakuja valmiiksi. 
Tykkään tosta kantapääkuvioinnista ja käytän sitä usein muissakin sukissa.  Kantapäätä teen harvemmin just niinku ohjeessa. Kerään silmukoita kantapään jälkeen niin paljo kun näyttää tarvivan ja säädän kiilakavennukset ja värinvaihdot sitte sen mukaan. 
Sukka on tehty jalkaan, jonka koko on 40. Pituus on aika reilu.  Kukkien keskelle kiinitin taas akryylihelmen, joka kimaltelee kivasti valossa.  

Voi että on aina kiva nähä, mitä puikoilta putoaa! :) Ei sitä aina itekään tiiä, kun alottaa. :)